Herkkää unta

Hiljattain Helsingin Sanomissa puhuttiin herkkäunisista. Kerrottiin unettomista, jotka ovat esimerkiksi äänille erityisen herkkiä.

Professori, unitutkija Markku Partinen Helsigin Uniklinikalta kertoo, että herkästi ääniin reagoivat ovat usein kuin jatkuvassa yliviritystilassa. Aivot valmiina toimimaan, koko keho ikään kuin jatkuvassa hälytysvalmiudessa.

Kuulostaako tutulta? Minusta kuulostaa. Juuri tuolta tuntuu, kun yöllä valvoo ja kuulee jokaisen risahduksen, tulipa se oven takaa tai omasta päästä. Silloin aivot käyvät ylikierroksilla, ja rauhoittumisesta ei tule mitään.

Syynä tähän saattaa olla erityisellä intensiteetillä toimiva dopamiiniaineenvaihdunta. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka liittyy muun muassa stressin ja tunteiden säätelyyn sekä mielihyvän kokemuksiin.

Herkkyys aistimuksille ei ole sairaus vaan ominaisuus, joka voi lisätä luovuutta ja herkkyyttä. Yöllä herkkyys kuitenkin saattaa aiheuttaa heräilyä, joka altistaa univajeelle. Unenpuute ei ole hyväksi, mutta unentarve on kuitenkin yksilöllistä. Toiset pärjäävät kuuden tunnin yöunella, toiset tarvitsevat kymmenen herätäkseen virkeänä päivään.

On esitetty teorioita, joiden mukaan herkkäunisuus olisi ollut ihmisen evoluutiohistoriassa arvokas ominaisuus eloonjäämisen kannalta. Herkkäuninen on hyvä leijonavahti, sillä hän herää pelkkään vaaran aavistukseen.

Ja sitten se luovuus: ”Tällaisella ihmisellä on hoksottimet herkässä: hän havaitsee ympäristön tapahtumia paremmin kuin muut. Hän on myös idearikas sekä luova ja huomaa rivien välistä asioita, joita toiset eivät välttämättä huomaa”, sanoo unitutkija Markku Partinen.

Helsingin Sanomien juttu herkkäunisista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.