Taaperran talvipimeää katua pitkin kuten kaikki muutkin töihin menijät, kiedon huivia tiukemmin kaulaan ja väistelen autojen roiskuttamaa kuraa. Väsyttää. Nukuttaa. Katselen vastaantulijoita ja ajattelen: joka kolmas heistä (siis meistä) on nukkunut liian vähän.
Ajoittaisesta unettomuudesta kärsii noin 40 prosenttia suomalaisista aikuisista. Se tarkoittaa, että yli miljoona jalakulkijaa, autoilijaa, junassa istujaa, bussia odottavaa ihmistä on nukkunut liian vähän. Kroonisesta, vähintään kolme kertaa viikossa vaivaavasta unettomuudesta kärsii noin 12 prosenttia suomalaisista.
Katselen vastaantulijoita, heidän harmaita kasvojajaan, mustia toppatakkejaan ja kiireistä vaellustaan. Vain lapset jaksavat iloita yöllä sataneesta ohuesta lumenriitteestä. Aikuisista harva jaksaa bussissa jutella, lähes kaikki räpeltävät vaiteliaina kännyköitään.
Unettomuus on lisääntynyt erityisesti työssäkäyvillä aikuisilla, ja naiset kärsivät siitä useammin kuin miehet. Varsinkin talviaikaan unenpuutteen vaikutukset tuntuvat niin kehon kuin mielen tahmeutena. Liikuntaharrastuksiin lähteminen laiskottaa, tekee mieli syödä makeaa ja aamulla väsyttää. Mutta aamuyöstä, silloin kun haluaisi nukkua, silloin vasta valvottaa.
Unenpuutteen ikävistä seurauksista on paljon uutta tietoa. Yhä useampi meistä tietää, että unelle pitäisi antaa riittävästi aikaa. Mutta entä jos ei nukuta? Jos kello 3:47 havahtuu työajatuksiin ja tietää, että tämä yö oli tässä. Stressi on yleisin syy niinsanottuun toiminnalliseen unettomuuteen, joka puolestaan on yleisin unettomuuden laji.
Olin hiljattain seuruessa, jossa oli enemmistö suomalaisia mutta mukana oli myös yksi kiinalainen, yksi kroatialainen, yksi saksalainen ja yksi brasilialainen. Kerroin heille, että juuri sinä päivänä unettomuudesta kertova kirjani Valvomo – kuinka uneton oppi nukkumaan oli lähtenyt painoon.
Meillä sukeutui keskustelu unettomuudesta. Miksi se on niin yleistä? Joidenkin tutkimusten mukaan suomalaiset kärsivät vaivasta enemmän kuin muut.
Miksi suomalaiset valvovat, joku kysyi. Kerroin, että yleisin syy työikäisten unettomuuteen on stressi. Huolestuneisuus valvottaa meitä öisin.
Silloin brasilialainen nainen avasi suunsa.
– Stressi? Siis MISTÄ te suomalaiset stressaatte? Teillä ei ole – nainen laski sormillaan – saasteita, ei liikenneruuhkia, ei hulluja ampujia pitkin katua. Miksi teillä olisi stressiä? hän kysyi.
Niin, miksi?
Hei,
Kiitän todella hyvästä artikkelista HS:n torstai-liitteessä ”Uni, tule jo”. Hyvin kirjoitettu artikkeli asiasta, joka koskettaa itseäni myös hyvin syvästi. Lukiessani Leeni unettomuudestasi, tuntemuksistasi pystyin täysin jakamaan tuntemukset. Itselläni vastaavaa jo useana vuotena ja erittäin pahaksi unettomuuteni on mennyt viimeisen kahden vuoden aikana. Pääasiallisena syynä olen itse (siis ei lääkäri) diagnosoinut työstressin, asioiden kieppumisen mielessä, asioista ja läheisistä huolehtimisen. Unilääkkeet eivät ole tätä vaivaa parantaneet.
Hienoa artikkelin myötä löytää tämä sivustosi ja ehdottomasti tieni käy kirjakauppaan ja tulen ostamaan kirjasi ”Valvomo”. Aikanaan olemme kohdanneet työn myötä, yhteistyötä teimme, kun olit Kotilieden päätoimittajana ja itse silloisessa, pitkäaikaisessa työpaikassani Valiolla. Olit aina energinen ja virkeä – näin sen silloin näin, unettomuus ja väsymys ei vieraalle näyttäytynyt.
Hienoa on artikkelin myötä kuulla, että helpotusta on löytynyt ja ilo hyvin nukutusta yöstä on löytynyt. Itse olen vielä matkalla sinne..
Nimim. ”matkalla hyvään uneen”
Hei!
Kiitos mukavasta palautteesta! Meitä samasta vaivasta kärsiviä on tosiaan paljon, ja varsinkin työikäisillä monelta taholta vyöryvä stressi on unettomuuden tavallisin syy. Vanhukset sitten puolestaan valvovat öisin, koska päivä on niin tyhjää täynnä… Toivottavasti kirjasta on lohtua ja löydät apua nukkumiseen.
Kaikkea hyvää tulevaan vuoteen!
Parhain terveisin Leeni