Kun kirjoitin Valvomo-kirjan, omakohtaisen tarinan unettomuudesta, sain kuulla monilta käsikirjoituksen ennakkoon lukeneilta kommentin: ”Miksi et ole kertonut? Miksi et koskaan sanonut, millaisia kärsimyksiä valvominen on aiheuttanut?”
Kirjoitusprosessin aikana taisin hämmästyä sitä itsekin. Että tällaistako elämäni tosiaan on ollut? Kun kokemukset kirjoitaa sanoiksi ja lauseiksi, näkee itsekin selvemmin ja syvemmälle.
Kirjoitusprosessi opetti minua myös ymmärtämään itseäni. Ei unettomuudesta halua koko ajan puhua. Ei siltikään, vaikka se jäytää jaksamista ja vie elämästä mehut, joskus ihan viimeiseen tippaan saakka. Siitä ei kerta kaikkiaan jaksa puhua, ei aina edes läheisimmille ihmisille.
Yön surkeimmat hetket, pelottavimmat peikot ja ahdistuneimmat huokaukset peittyvät päivän touhuihin. Päivänvalossa huolet asettuvat taas oikeisiin mittasuhteisiinsa. Möröt kaikkoavat, epämääräiset pelot saavat nimen ja niihin löytyy ratkaisuja. Päivällä asiat ovat ihan toisin.
Siksi yöasioista ei tule päivällä puhutuksi. Sitä vain menee ja tekee ja selviytyy – jälleen kerran, vaikka unenpuute kirvelee silmissä, vaikka aivoissa on tahmaa ja vaikka hienomotoriikka on ihan hukassa.
Sillä aina sitä myös toivoo, että seuraava yö olisi parempi. Että nyt kolmen, neljän tai kymmenen huonosti nukutun yön jälkeen seuraisi yksi parempi. Aina uudelleen toivoo, että olisi yhtäkkiä oppinut nukkumaan.
Kiitos Leeni! Olen juuri lukenut Valvomon loppuun. Kirja on antanut minulle vertaistukea ja ihan todellista apua neuvoja noudattamalla. Ensimmäisen kerran olen tuntenut, että joku oikeasti välittää!
Kiitos Mirja palautteestasi! Hienoa, että koet saaneesi apua. Ystävällisin terveisin Leeni
Muchas gracias. ?Como puedo iniciar sesion?
There is a critical shortage of infavmotire articles like this.
Thank you for commenting on my blog (diary of a mid-life crisis) because it led me to your blog. What a beautiful story of rediscovery and growth your blog is! So glad to have found it. I look forward to following your adventures.
Vivendi,A ideologia e' como a arte: e' uma mentira que nos ajuda a ver a verdade.O liberalismo deixa excluidos, sim senhor. E nao e' perfeito. Mas o essencial e' que deixa menos excluidos do que as ideologias anteriores. E, nao sendo perfeito (muito longe disso!), e' uma ideologia mais justa do que estas. Incluindo o "catolicismo" do PA, uma especie de Maurrasianismo requentado a que ja ninguem liga ha' mais de 50 anos e que o PA descobriu agora com grande pranto e grande admiracao. Rui Silva